Katsotaanpä lähtisikö tämä tarina johonkin ja tuleeko kirjoitettua.

Tänään päivän otsikko "Vihan voi purkaa järkevästikin" Kaleva 20.1.08

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren mukaan kasvattajan ei pidä haistatella takaisin.

No tämän luulisi olevan itsestäänselvää jokaiselle vanhemmalle, tosin niinhän sitä luulisi että lasta ei pidä pahoinpidellä tai muutoin kaltoin kohdella.

Jutussa Cacciatore toteaa, että on opetettu että ei saa suuttua mutta kun nuoren ja erityisesti poikien, murrosikään kuuluvat voimakkaat aggression tunteet. Näinhän se varmasti on (itselläni ei ole kokemusta kuin taaperoista ja vauvoista tällä hetkellä). Kun murros- ja teini-ikäisillä on melkoinen tunteiden myllerrys omasta ruumiistaan ja siitä että välillä pitää olla nuori ja välillä taas aikuinen, välillä saattaa itkettää ja välillä raivostuttaa ihan ilman erityistä syytäkin. Mutta kuitenkin tunteiden näyttäminen on kiellettyä. Heikkouden näyttäminen erityisesti kaveripiirissä (ja ehkä isän) edessä on suoranaista mamoilua, toisaalta erityisesti vanhemmat hermostuvat raivostumisista. Miten siis omaa pahaa oloaan saa näyttää?

Mikähän vanhemmilla sitten mättää kun pitää osallistua nuoren haistatteluun tai yritetään muutenkin tukahduttaa nuoren aggressio. Varmasti yksi syy on että vanhempien mielestä pitäisi aina hillitä itsensä ja yrittää käyttäytyä "nätisti" ja toisaalta vanhemmat saattavat pelästyä nuoren aggressiota eivätkä osaa käsitellä asiaa nuoren normaalina käyttäytymisenä. Tietenkään yltiöpäistä raivostumista ei pidä hyväksyä, esim. tavaroiden rikkomista tai fyysistä väkivaltaa.

Haistatteluun ei pidä kuitenkaan osallistua, ennemmin odottaa tilanteen rauhoittumista ja sitten käydä asia nuoren kanssa läpi. Ei ole helppoa olla nuori, mutta edes nuoruus ei anna oikeutta nimittää muita ihmisiä. mutta nuorelle se annetaan vielä anteeksi.

Samassa jutussa Cacciatore toteaa että puutteet kouluterveydenhuollossa ovat suorastaan kansallinen häpeä. Psykologit puuttuvat yläasteilta monin paikoin ja että kouluterveydenhoitajilla on liian suuri vastuu. Esim. 600 oppilaan joukossa on 60 masentunutta ja 30 seksuaalista häirintää kokenutta oppilasta.

On siinä kouluterveydenhoitajalla ihmettelemistä. Ei ihme että nuori tuntee olevansa hakoteillä, sillä juuri kouluterveydenhoitaja voisi olla kanava nuorelle joka haluaa jutella, sillä vanhemmat voivat joskus olla liian lähellä arkaluontoisista tai muuten nuorta vaivaavista asioista juttelemiseen.

Vielä Mikko kuustosen kommentti ajasta samassa artikkelissa:

"Suomalaisilla on tiimalasiajattelu. Kun katsomme kelloa, ajattelemme että aika hupenee. Afrikkalaisessa kyläyhteisössä viisarin heilahtamista kunnioitetaan. Siellä ollaan kiitollisia hetkestä, joka on taas saatu olla yhdessä."

Niinpä.